Alkuperäinen Raamatun aikainen malli kokoontua oli Apostolien tekojen kuvausten perusteella kodeissa tapahtuvaa toimintaa. Seurakunta kokoontui temppelin alueella Salomonin pylväikössä kuulemassa apostolien opetusta ja sen jälkeen kodeissa murtaen yhdessä leipää ja rukoillen. Leivän murtaminen, oli tuon ajan maailmassa syvin yhteyden muoto. Yhteisen aterian  yhteydessä toteutui myös Herran Jeesuksen oma kehoitus muistaa hänen uhrikuolemaansa siunaamalla erikseen leipä ja viini hänen ruumikseen ja verekseen. Seurakunta kokoontui yhteen päivittäin. Heidän yhteytensä ilmeni sitoutumisena toisiinsa ja heidät tunnettiin rakkaudesta, joka sai muut kateelllisiksi. Koti oli paikka, jossa rakkaus asui, useammassakin merkityksessä. Se oli paikka, missä inhimillinen rakkaus kohtasi ihmisen hoivaten, mutta myös paikka, jossa Jumalan agape-rakkaus tuli uskovien elämässä koettavaksi todellisuudeksi. Koti on koti vasta kun sen jäsenet tuntevat toisensa sydämeltä sydämelle.

Kotiseurakunta liike on lopunajallinen, Pyhän Hengen aikaan saama paluu alkuseurakunnalliseen yhteyteen, jossa kukaan ei jää seurakunnassa yksin ja toimeettomaksi. Kotiseurakunnat ovat maalikkoseurakuntia, kuten oli alkuseurakuntakin. On merkille pantavaa, ettei Jeesuksen opetuslasten joukossa ollut yhtään pappia. Uskomme, että Herra Jeesus valitsee edelleen itse palvelijansa, varustaa ja asettaa heidät palvelemaan. Yksi kaikkein tärkeimmistä paikoista palvella on koti, josta uskon eläminen todeksi lähtee. Olemmeko aitoja vai emme mitataan siinä, miten kohtelemme rakkaitamme omassa kodissamme.